Kilpailu kovenee, maailmassa vallitsee taantuma, tuotantorakenteita muutetaan yhdessä yössä, muutos- ja innovaatiovaatimukset vain kovenevat ja kansalliset yritykset käyvät selviytymistaistoa. Tällaisessa tilanteessa työmarkkinoille tarvitaan uudistuksia. Kielitaito, koulutus ja itsetunto avaavat paljon ovia työmarkkinoilla niin omassa maassa kuin maailmallakin – mutteivät kaikkia ovia eivätkä kaikille. Uskon siihen, että yhteiset eurooppalaiset aloitteet vähentävät työttömyyttä ja parantavat juuri sinun asemaasi kansallisilla työmarkkinoilla. Meidän tulee voida harkita ja arvioida erilaisia työmarkkinamalleja, esimerkiksi tanskalaista, joka on osoittautunut menestykseksi. Tanskassa ei vallitse status quo, vaan jousto hyödyttää kaikkia.
Uskon, että EU:ssa on välttämätöntä elvyttää kohti aktiivisempaa työllisyyspolitiikka sekä ilmeisten sosiaalisten syiden että unionin kilpailukyvyn ja kehityksenkin takia. Työllisyyspolitiikka on samalla tärkein keino torjua syrjäytymistä ja köyhyyttä. Koulutus on itsestään selvästi kytkettävä unionin työllisyyspolitiikkaan. Nousevaa nuorisotyöttömyyttä on torjuttava myös Euroopan tasolla.
- Työmarkkinoiden on joustettava enemmän ja meidän täytyy uskaltaa kokeilla uusia toimintatapoja. Ilman työtä ei ole turvaa.
- Tanskan joustoturvaan perustuva työmarkkinamalli antaa parempaa turvaa ja on siten vahva vaihtoehto.
- Hyvä kotouttaminen sisältää myös työmahdollisuuksia.
- Kasvavaa nuorisotyöttömyyttä voidaan torjua kansallisten toimintasuunnitelmien avulla mutta myös sallimalla vielä vapaampaa liikkumista ja tarjoamalla kysyntää vastaavaa koulutusta eli harjoittamalla koulutuspolitiikka, joka ottaa kansainvälistä vastuuta eikä kouluta työttömäksi.
- EU:n täytyy laatia pitkäjännitteisempi poliittinen ohjelma työelämän uudistamiseksi. Rakenteet muuttuvat, niin myös voimallisen työllisyyspolitiikan edellytykset.
Suuri osa hyvinvointipolitiikastamme nojaa siihen, kuinka paljon tai vähän liikumme. Lapset eivät nykyään liiku yhtä paljon kuin ennen. Tämä lisää sairastumisriskiä jo nuorena. Voimme kaikki päätellä, mitä se merkitsee yksilölle ja yhteiskunnalle. Uutta luovan ja rakentavan hyvinvointipolitiikan avulla voimme lähestyä urheilu- ja liikuntakulttuurin arvoa itsessään, pitää väestön terveempänä ja edistää huippu-urheiluakin. Haluan vaikuttaa siihen, että urheilu- ja liikuntakysymykset toden teolla integroidaan muuhun politiikkaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Huippu tuottaa laajapohjaisuutta – ja päinvastoin.
- Kansallisia toimintasuunnitelmia urheilun ja liikunnan edistämiseksi kaikissa EU:n jäsenmaissa.
- Urheilu- ja liikuntakysymykset integroidaan osaksi joka päivän eurooppalaista politiikkaa.
- Määrätietoiset panostukset lasten ja nuorten urheiluun merkitsevät samanaikaisesti ehkäisevää työtä monella tasolla. Näin voidaan pitkällä aikavälillä pienentää hoitobudjettia.
- Taistelu dopingia vastaan on tehokasta myös Euroopan tasolla. Myös liikuntapuolella pitää panostaa enemmän ehkäisevään työhön. Lainsäädännön harmonisointi ja yhteinen linja doping-asioissa.
- Kilpailutoiminnassa ja muussa urheilussa tulee olla yhtäläiset taloudelliset ym. mahdollisuudet sukupuolesta riippumatta.
- Erityistarpeita omaaville on oltava yhtäläinen urheilutarjonta jäsenmaasta riippumatta.
- Urheilu työllistää tätä nykyä lähes 5,4 % työvoimasta. Uutta luova työllisyyspolitiikka sisällyttää myös urheilun.
- Urheilu pitää nähdä palveluna, joka edistää yleistä etua – näin alalle voidaan ajan myötä luoda taloudellisia etuuksia, kuten verohelpotuksia.
Me tarvitsemme Eurooppaa ja Eurooppa tarvitsee meitä voidakseen kehittää vähemmistöjen asemaa ja tulevaisuutta. Eräät unionin isoista vähemmistökielistä ovat pienenemään päin, näiden joukossa suomenruotsi, ja siksi kehittämistä tulee painottaa erityisen paljon sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Jos kielelliselle moninaisuudelle olisi oma vastuullinen komissaarinsa, myös meidän kielemme silmällä pitäminen paranisi. Tähän seurantaan meidän pitää osallistua.
- Vähemmistökielten kehityksen valpas silmälläpito tarkoittaa, että myös Suomessa voimme löytää ratkaisuja, jotka turvaavat kaksikielisen yhteiskuntamme jatkuvuuden.
- Myös kansallinen aluepolitiikkamme voi vahvistua eurooppalaisen yhteistyön kautta.
Pohjoismaat voivat jatkossakin muodostaa vahvan ryhmittymän EU:n sisällä. Yksin ei ole vahva. Unionissa, jossa jokainen 27 jäsenmaasta puhuu omassa asiassaan, Pohjoismaiden yhteistyö on yhä tärkeämpi taustatuki. Pohjoismainen tasa-arvopolitiikka voisi olla mallina muulle Euroopalle, ja sama koskee hyvinvointipolitiikkaamme. Maatalouspolitiikka on niitä alueita, joilla Pohjoismaiden yhteistyö tulee yhä tärkeämmäksi. Myös tuore ehdotus Pohjolan yhteisestä puolustuksesta voisi olla askel oikeaan suuntaan.
- Pohjoismaiden yhteistyötä pitää voimistaa EU:ssa. Meidän tulee voimistaa pohjoismaisuutta myös Suomen sisällä.
- Pohjoismaisessa yhteistyössä on ensisijaisesti käytettävä skandinavian kieltä. Englannin ei pidä dominoida.
- Pohjolan puolustusyhteistyön laajentaminen avaa uusia ovia.
EU ja Nato ovat ryhtyneet yhteistyöhön Naton resurssien saamiseksi EU:n sotilaallisen kriisinhallinnan käyttöön. Suomi osallistuu jo Naton operaatioihin ja on henkisesti osa yhteistyötä, joskaan ei täysivaltaisena jäsenenä, jotenka meiltä puuttuu veto-oikeus. Neuvoa-antava kansanäänestys voisi olla askel kohti jäsenyyttä. Toinen muttei poissulkeva vaihtoehto voisi olla pohjoismaiset puolustusjoukot. Niin kutsuttu Stoltenbergin raportti ehdottaa aivan uutta vaihtoehtoa: pohjoismaista puolustusallianssia. Yhdistämällä voimavarat voitaisiin kansalliset puolustusbudjetit pitää kohtuullisina, ja suurkatastrofien mahdollisesti sattuessa hyöty olisi parempi.
- Natoa koskeva neuvoa-antava kansanäänestys.
- Edessä olevat turvallisuuspoliittiset haasteet vaativat kriisinhallintakyvyn vahvistamista. Tällä perusteella voitaisiin laajentaa yleistä kutsuntaa koskemaan myös naisia.
- Pohjoismaisen puolustusallianssin perustaminen.
Vuonna 2008 EU:n puolustusmenot olivat n. 56 miljardia euroa. Yli 56 % EU:n väestöstä asuu maaseudulla ja näyttelee valtavan tärkeää osaa unionin kehityksessä. Tämä tarkoittaa myös, että yhteiseen näkemykseemme maaseudusta täytyy sisältyä enemmän kuin pelkkä säilyttäminen. Siihen tarvitaan kehittämistä.
”Yksinkertaista! Yksinkertaista! Yksinkertaista!” Hokema viittaa tietysti mutkikkaaseen maatalouspolitiikkaan, joka on päässyt dominoimaan suurta osaa eurooppalaisesta politiikasta. Ennen kaikkea arjessa se muodostaa näkyvimmän osan. Maaseudun kansainvälinen merkitys on muutakin kuin tukirahoja ja avustuksia. Alueiden rahajaossa on ilmeistä epätasa-arvoa. Erilaiset edellytykset tarkoittavat luonnollisesti, että EU:n tukipolitiikan painopiste vaihtelee.
- Lähiruoan täytyy kuulua maatalouspolitiikan avainsanoihin. Se myös tukee työllisyystavoitteita. Lähiruoka edistää myös ympäristön hyvinvointia.
- Paikalliset tuottajat muodostavat yhteiskunnan ytimen. Heillä täytyy olla mahdollisuus harjoittaa ammattiaan jäsenmaasta riippumatta.
Euroopan ajankohtaisasioita ovat energiansaanti ja ilmastonmuutokset, ja ne hallitsevat aina vain enemmän. Energia on aina ollut keino ajaa omia etuja eli politisoida asioita. Tämä on uusia tosiasiallisia turvallisuusuhkiamme. Energiansaannista on tehtävä kilpailukykyinen, se on rauhoitettava ja sen ympäristövaikutukset on otettava tosissaan. Kansallisissa toimintasuunnitelmissa on huomioitava myös eurooppalainen pelikenttä. Haluan että energiamarkkinat ovat avoinna yli maiden rajojen.
Vihreä yrittäjyys on tulevaisuuden ala, jota Suomessa on alettu ottaa yhä enemmän tosissaan. Korkealle asetetut globaalit tavoitteet ovat ratkaisevia, ja myös kansalliset tavoitteet on asetettava korkealle. Ilmastonmuutokset ovat maailmanlaajuinen ongelma. Siksi vaaditaan yhteisiä tavoitteita tulosten saavuttamiseksi.
- Avoimet, rajat ylittävät energiamarkkinat.
- Energian saanti rauhoitettava.
- Panostettava vihreään yrittäjyyteen.
- Panostettava nimenomaan uusiutuvaan energiaan huonontuneista suhdanteista huolimatta.
Nuori eurooppalainen kohtaa tänä päivänä kansainvälisen yhteiskunnan, joka on avoimempi kuin koskaan ennen. Avoin yhteiskunta tuo mukanaan sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Yhteisen nuorisopolitiikan on osallistettava nuoret kaikilla tasoilla. Koulutuspolitiikan yhteensovittaminen on edennyt hyvin, ja oikeuksien ja edellytysten on oltava samat jäsenmaasta riippumatta.
Avoin yhteiskunta ja avoin mieli tuo turvallisuutta. Meidän yhteiskunnallemme ominaisten vapauksien ja oikeuksien tulee päteä eurooppalaisellakin areenalla. Yksilönsuoja ja mahdollisuus pitää silmällä julkisen vallan tekemisiä luovat vahvan turvaverkon kanssa sellaisen yhteiskunnan, jossa haluan elää. Avoin yhteiskunta merkitsee myös syrjimättömyyttä sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen tai etnisen alkuperän takia.
Vastuullisen vapauden pitää vallita paikallisella ja kansallisella tasolla, Euroopassa ja koko maailmassa.
Yhdessä kohti avoimempaa, liberaalimpaa, ihmisläheistä yhteiskuntaa.